maanantai 27. maaliskuuta 2017

Rytmikästä arkea



Kaava: muokattu Jalie-voimistelupuvun kaavasta (Jalie 3026)
Voimistelupukukankaat, pitsit ja tylli: Eurokangas
Ihokangas: saatu
Paljetit, strassit, kimalleliimat ja kimallekangasvärit: Piruetti, Sinelli, Hobby point ja omat varastot

Arkemme rytmittyy nykyisin pitkälti lasten harrastusten mukaan, niinkuin varmasti monessa muussakin lapsiperheessä. Välillä tuntuu, että emme ole koskaan kotona samaan aikaan. Kaikista harrastuksista aikaa vievin on eittämättä keskimmäisen voimisteluharrastus.  Viikonloppuisin päivät kuluvat usein kisoissa ja pikku hiljaa minäkin olen päässyt mukaan tähän entuudestaan tuntemattomaan maailmaan. 

Joukkuevoimistelussa kaikilla joukkueen jäsenillä on yhteneväiset ompelijalla teetetyt kisapuvut. Puvun suunnittelu tapahtuu yleensä valmentajan ja ompelijan yhteistyöllä ja toistaiseksi olen osallistunut ainoastaan pukujen strassituksiin muiden äitien mukana. Nyt kun selvisi, että tyttäreni kisaa keväällä myös rytmisen ohjelmalla eli on silloin ihan yksikseen lavalla, ajattelin tilaisuuteni pukuompelukokeiluihin koittaneen. 

Kovinkaan itsevarmasti en urakkaan lähtenyt, enkä luvannut tyttärelleni taikovani unelmien pukua. Materiaaleja olin toki jo aiemmin hankkinut ja täydentelin varastojani vielä kankaiden osalta Eurokankaassa. Kiersin myös jotakuinkin  kaikki pääkaupunkiseudun askarteluliikkeet strasseja ja paljetteja metsästäen. Etsiskelin ideoita myös Pinterestistä niin, että paljetit vilisivät silmissä illalla nukkumaan mennessäkin. 

Kun vihdoin rohkenin ryhtyä toimeen, tilasin kaavoituksen avuksi netistä perusvoimistelupukukaavan. Puku alkoi vähitellen saada muotoaan, eikä purkamisiltakaan vältytty. Vääränsävyisiä kimalleliimoja peiteltiin uusin terälehdin ja lopullisen muotonsa puku sai monen sattumuksen summana. Suurena apuna oli innokas tytär, joka jaksoi sovitella kerta toisensa jälkeen ja osallistui innolla myös strassien liimailuun. 

Vielä on pukuompelutaidoissani hiomista, mutta tuli tästä silti hienompi kuin uskalsin toivoa ja mikä parasta tytär laittaa sen mielellään päälleen tuleviin kisoihin.

Keväistä viikkoa kaikille!
Sunna

6 kommenttia:

  1. Ooh! Upea! Nyt paljon tarkkoja vinkkejä ja lähikuvia meille muille epätoivoisille lycran ompelijoille, että pääsemme rämpimisessämme eteenpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marjo kannustuksesta! Tämä oli tämmöinen kainovieno ensiyritys, eivätkä oikeiden pukuompelijoiden salat ole vielä minulle ihan auenneet :)

      Poista
  2. Vau! Upea puku, varmasti on tyttö mielissään!

    VastaaPoista
  3. Meillä tytär harrastaa luistelua joukkueessa, joten pukujen kanssa on juurikin näin:
    Valmentaja suunnittelee ja vanhemmat maksavat ja koristelevat.
    Ilo on aina suuri, kun vaikka näytöksiin saa ommella jotain muuta, luoda omaa kimaltava estraadityyliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä maailma on vasta vähitellen aukeamassa, vaikka aika totisesti onkin treenattu jo vuosien ajan ja niin vaan on omakin silmä pikku hiljaa tottunut strasseihin ja pukujen värityksiin..

      Poista