Juhlan aika

  

Mekon kaava: oma

Kankaat, pitsit ja tyllit: Eurokangas

Pääntien helmitere, piilovetoketju ja pyöreä satiininauha: Nappitalo

Tyttärillämme ovat tänä syksynä edessä juhlat, joihin saa kerrankin pukeutua oikein juhlavasti. Toisin sanoen mekoista intoilevat äidit saivat pitkästä aikaa taas kaivella kaapeistaan ne ihanimmat pitsit, tyllit ja silkit. Mekko-ompelusta muodostuikin melkoinen maratonsessio materiaalin hankintoineen, kaavoituksineen ja proto-ompeluineen. Onneksi miehet ja lapset tykkäävät viettää yhdessä saunailtoja pitkän kaavan mukaan ;)

Sopivien kankaiden hankinnassa on aina omat haasteensa. Näihinkin mekkoihin käytettyjä materiaaleja on osteltu pikku hiljaa ja lopullinen visio mekosta syntyi, kun yhdistimme molemmilta löytyvät materiaalit. Osa mekkojen kankaista on löytöjä Eurokankaan palalaareista, osa jo vuosien takaa. 

Helmaosassa alimmaisena kerroksena on roosa satiini, jonka päällä on kerros roosaa tylliä. Päällimmäisenä kerroksena on kullanhohtoinen tylli, joka olikin aikoinaan laarilöytöjen aatelia. Mekon yläosan soinnutus helmaan tuotti hieman päänvaivaa. Yläosan pitsikangas on uusi hankinta Eurokankaan pakkakankaista. Koska halusimme taittaa pitsikankaan sävyä nuden suuntaan, keksimme laittaa vaaleamman roosan pohjakankaan ja vaalean kimalletyllin pitsin alle. Näin saimme yläosasta ja helmasta toisiinsa sointuvat. Nappitalosta ostelimme kaikenlaisia ihania helmitereitä ja satiininauhoja, joista osan saimme ompelun edetessä ujutettua mukaan mekkoon. 

Mekoista tuli aika ihanat sekä äitien että tytärten mielestä. Onneksi juhliin on vielä hetki aikaa, niin ehdimme valmistaa loputkin asusteet juhlaeleganssiin. Kengät onneksi jo löytyivät Mangon ja Zaran nettikauppojen valikoimista. 

Hitunen kimmellystä ja tyllin hohtoa sunnuntai-iltaan!
Sunna ja Kirsi

Syyspöksyt

 

 Housujen kaava: Haave-housut, Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin

Kangas: ohut puuvilla, Eurokankaan palalaarista

Nyöri: Ompelukoneliike Halonen, Vaasa

Tupsut: tehty itse ompelukonelangasta

Turkisliivin kaava: Pörrö-liivi, Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin

Viime aikaiset ompelukset ja muut kädentyöt on laskettavissa yhdellä kädellä, sillä kahden kirjan putki on tehnyt tehtävänsä. Ompeluhuoneen kynnys on ollut liian korkealla ylittääkseni sitä entiseen malliin. Kummallista kyllä, suunnittelen koko ajan mitä kaikkea voisinkaan ommella (lista on pitkä), mutta saamattomuus estää aloittamasta. Käsitöiden teon olen korvannut liikunalla, sohvalla löhöilemällä ja uuteen karvaiseen perheenjäseneemme tutustumalla, mitkä ovatkin tuntuneet vaihteeksi aika ihanilta vaihtoehdoilta.  

Vaikka talvi kolkuttelee täällä etelässäkin pian ovia, esittelen teille vielä viime tipassa syksyyn sopivammat Haave-housut. Niistä ovat muodostuneet kireitä vaatteita välttelevän tyttäreni suosikkihousut. Toppahousujen alle vedettäviksi voisi yrittää ommella muutamat trikoiset samalla kaavalla. Housujen kanssa kuvissa on puettuna vielä juuri ja juuri päälle mahtuva Pörrö-liivi, joka on yksi viimeisimmän kirjamme prototyypeistä. Samanlainen liivi löytyykin Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjan sivuilta lumisista kaupunkikuvista.  

Nyt kutsuu sohva ja miehekkeen kainalo, 

joten ihanaa lauantain loppuiltaa teillekin!

Kirsi

Uudistuksia olohuoneessa

Luumunvärinen tyynykangas: Eurokangas

Tänään perjantai tuntuu aivan erityisen ihanalta, kun edessä on vapaa viikonloppu ja sitten vielä syysloma. Tarkoituksena olisi ryhdistäytyä remontissa. Luvassa on ainakin eteisen seinien pakkelointia ja saunan lauteiden rakennusta. Yläkertakin olisi kiva saada raivatuksi, niin ompeluakin voisi harrastaa taas paremmalla omalla tunnolla. Viime viikonloppuna tosin otimme jo varaslähdön ja järjestimme Kirsin kanssa ompelumaratoonin. Tyttöjen tanssiaispuvut ovat nyt viimeistelyä vaille valmiina ja odottavat sopivaa hetkeä kuvaukselle.

Mekkokuvia odotellessa mennään vielä hetki sisustelu- ja remonttikuvilla. Olohuoneen ja keittiön lattioita peittänyt tammimosaiikkiparketti ei ole koskaan ollut sisustusunelmieni täyttymys. Vaalean kuultolakan kuluessa siitä tuli paikoin jopa aika karsea ja lattian uusimista odotin remontissa  kaikkein eniten. Remontissa koko alakertaan asennettiin valkoinen tammilankkuparketti ja muutos on  melkoinen. 

Olohuoneen päätyseinä oli ennen remonttia maalattu kalkkimaalilla ja tästä tunnelmasta en halunnut luopua. Olohuoneen päätyseinä on nyt remontin myötä maalattu uudelleen Kalklitirin maalilla ja tällä kertaa Concrete-sävyllä, josta tykkään jopa enemmän kuin entisestä. 

Pianon siirtäminen tyttären huoneeseen avasi aivan uudet sisustusmahdollisuudet olohuoneeseen. Jo kertaalleen yläkertaan siirretty telkkari pääsi takaisin paraatipaikalle. Yläkerran oleskelu-/ompeluhuone on jatkuvasti sellaisen sotkun ja kangaspölyn vallassa, että en voi siellä kenenkään olettaa viihtyvän telkkaria katsellen. Täytyy kyllä myöntää, että pitkästä aikaa on tullut nyt ahtauduttua koko perheen voimin sohvalle telkkaria töllöttämään ja se on tuntunut ihan yllättävän kivalta. Tänäänkin suunnitelmat ovat sen suuntaiset :)

Olohuone odottaa vielä kattolampun kunnollista asennusta ja verhojen ripustusta. Sen verran on voimat vähissä, että verhojen ompelu tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistukselta, taulujen ripustelusta puhumattakaan.  Lisäksi pitäisi keksiä sopiva  verhoratkaisu huoneen pimentämiseen. Otankin mieluusti vastaan suosituksia puisista sälekaihtimista, rullaverhoista tai muista vielä toimivammista vaihtoehdoista.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja lomaa lomalaisille!

Sunna

Pikkusiskon valtakunta

Tyynykangas: Eurokangas, palalaari

Kuopus olisi edelleen kovin mielellään jatkanut yhteiseloa siskonsa kanssa samassa huoneessa ja hyvin tytöillä yleensä sujuikin. Toisinaan kuitenkin etenkin kavereiden vierailut aiheuttivat kränää ja kinaa tilasta ja tavaroista. Jo toiselle kymmenennelle siirtynyt isosisko tarvitsi oman tilansa. Niin raastavalta kuin ajatus seinän rakentamisesta siskosten välille tuntui, oli nyt oikea hetki tehdä muutoksia huonejärjestelyihin. 

Remontin myötä päätimme rakentaa takaisin seitsemän vuotta sitten puretun väliseinän kahden pienen makuuhuoneen väliltä. Lopulta päätimme vaihdella lasten huoneiden paikkoja oikein kunnolla. Ongelmia olohuoneen sisustukseen oli jo vuosia tuonut pianon sijoittelu. Päätimme ratkaista ongelman siirtämällä pianon alakerran suurimpaan makuuhuoneeseen, joka erottuu olohuoneesta liukuoven avulla. Luontevalta vaihtoehdolta tuntui tehdä tästä huoneesta isosiskon huone, hän kun tällä hetkellä säännöllisimmin pianoa soittelee. Yhdestä isosta huoneesta muodostuneisiin kahteen pieneen makuuhuoneeseen saivat siis remontin valmistuttua asettua isoveli ja pikkusisko. 

Pikkusiskon pikkuruiseen huoneeseen periytyi isosiskon vanha rautasänky. Harmaan prinsessakatoksen olisivat halunneet kaikki perheen prinsessat, mutta rautasänkyyn se parhaiten sopi ja pikkusisko sen siis sai. Huoneen päätyseinä tapetoitiin Jocelyn Warnerin Wisteria-tapetilla. Tapetin olen jo vuosia sitten hankkinut omaa huonettani ajatellen. Remonttia odotellessa on huonejärjestys kuitenkin ehtinyt muuttua jo moneen kertaan. Loppujen lopuksi pikkusiskon huoneen seinä oli ainut kohta asunnossa, johon  kahdesta rullasta riitti  ja onneksi tapetti sopi muutenkin huoneen väritykseen. 

Huoneen sisustus on koottu kotoa löytyneistä vanhoista kalusteista. Isoveljen vanha hylly sai uuden maalin ja löysi paikkansa huoneesta. Puput ovat edelleen aika pop ja koulupöydän reunalle läksyjen tekoa valvomaan liimasimme harmaan pupuseinätarran. 

Remontin keskellä raivasin aina silloin tällöin tieni yläkertaan ompelukoneeni luo ja ompelin  kesän aikana muutamia uusia tyynyjä myös tähän huoneeseen. Turkoosi tyynykangas on Ruotsin Stoff&Still-liikkeestä ja ihana keltainen taas pikkusiskon itse valitsema Eurokankaasta.

Onneksi uni on maittanut tyttöselle omassa huoneessa ja alun itku on muuttunut iloksi ja onneksi prinsessakatokseen pääsee välillä päiväunille myös äiti :)

Suloista sunnuntaita ja iloa alkavaan viikkoon!

Sunna

Kurkistus keittiöön

Hana: Tapwell Grottesco*
Välitilan kaakelit: Kaakelikeskus*
*Tuotteesta on saatu alennusta blogin kautta.

Seitsemän viikon taistelun jälkeen on flunssa lopulta vienyt voiton ja kaatanut potilaan vaakatasoon. Pieniä iloja tämän taudin keskellä on se, että saan taas sairastaa omalla sohvalla. Remonttimme on nyt siinä vaiheessa, että pari viikkoa sitten päättyy lopulta neljäksi kuukaudeksi venynyt evakkoaikamme yksiössä. Aivan valmista ei ole vielä missään huoneessa ja remontti tulee jatkumaan vielä pitkään. Yritän kuitenkin painaa näitä masentavia aatoksia taka-alalle ja nauttia niistä jutuista, jotka ovat jo kunnossa. Käytyämme kaksi viikkoa jääkylmässä ja pimeässä kylpyhuoneessa suihkussa, osaamme nyt arvostaa lattialämmitystä ja valoa ihan uudella tavalla. 

Muutimme siis keväällä pois kodistamme pakoon laajaa remonttia ja lähes koko alakerta meni  rakenteiden uusimisen myötä uusiksi. Noin seitsemän vuotta sitten, kun muutimme asuntoon, teimme alkuperäiskuntoiseen asuntoon ison remontin. Monet silloin tekemistämme ratkaisuista olivat mielestämme edelleen toimivia ja kaikkea emme halunneet nyt uuden remontin myötä tehdä  toisin ja toki budjettikin saneli omat reunaehtonsa. Joitain muutoksia ja huoneratkaisuja oli kuitenkin tarpeen tehdä lasten kasvaessa ja nyt siihen tarjoutui samalla oivallinen tilaisuus. 

Keittiömme perusilme ja värimaailma säilyi remontissa ennallaan ja osa toimivista keittiökaapeista ja kodinkoneista sai jäädä paikoilleen. Jonkin verran uudelleen järjestelyjä halusimme keittiönkaapistoille tehdä. Luovuimme tasosta keittiön ikkunan alla ja samalla toimimattomiksi todetuista kulmakaapeista. Rakensimme puoliseinämän tilalle kokonaisen seinän, jolloin keittiön yläkaapit saatiin sijoitettua vastakkaiselle seinälle. Uudistusten myötä avoimeksi jääneelle seinälle, löysin nettikirppikseltä vanhat harmaat Jielden seinävalaisimet. Muutosten myötä vanhat keittiötasot todettiin myös toimimattomiksi. Keittiön jynssäys ei ole koskaan ollut mielipuuhaani, joten päätimme sijoittaa kivikomposiitti tasoihin. Tilasimme keittiöntasot Kivitasot-nimisestä virolaisesta firmasta. (www.kivitasot.fi) ja voin vilpittömästi antaa kiitokset hyvästä palvelusta ja työn laadusta.

Keittiöhaaveisiini kuului myös hanan uusiminen ja ihastuin jo remontin alkumetreillä Tapwellin raakamessinkiseen Grottesco-hanaan. Mieheni ei meinannut ensin ymmärtää, miksi hana oli hankittava jo siinä vaiheessa, kun koko koti kellui paalujen varassa eikä ollut edes seiniä joihin putkia vedellä.  Uudesta ihanasta hanastani sain kuitenkin voimia ja uskoa remontin keskelle, eikä haitannut vaikka ensimmäiset kuukaudet sainkin katsella sitä vaan säilytyslaatikossaan. 

Keittiön välitilassa olemme ehtineet jo tässäkin kodissa kokeilla monenlaisia ratkaisuja teräslevyistä kaakeleihin. Emme olleet ehtineet riittävästi kyllästyä valkoisiin peruskaakeleihimme ja halusimme uudistettuun keittiöön edelleen hyvin samanhenkisen ilmeen välitilaan. Remontin edetessä ehdin kiertää kaikki pääkaupunkiseudun kaakeliliikkeet ja soitella mökkikunnankin tarjonnan läpi. Ensisijainen kaakelikoko oli kaikkialta loppu ja kuulemma epätrendikkäänä poistunut kokonaan tuotannosta. Onneksi Kaakelikeskuksesta löytyi toinen varteenotettava vaihtoehto. Kaakelikeskuksesta löytyi myös mitä asiantuntevin myyjä ja tästä vakuuttuneina päätimme keskittää kaikki kaakelihankintamme samaiseen paikkaan. Keittiön välitilan laataksi valitsimme valkoisen, harmaaseen taittavan, eläväpintaisen laatan. Ajattelimme sen erottuvan muuten niin tasaisen valkoisesta tasosta ja kaapistoista. 

Mietin ensin, että en viitsi tänne blogiin laitella näitä keskeneräisiä kotikuvia, kun oma silmä hakeutuu aina niihin puuttuviin listoihin ja kaapinoviin. Toisaalta sellaista hetkeä kuitenkaan tuskin koskaan tulee, että kaikki olisi kotona valmista tai elämässä muutenkaan.  Kaiken lisäksi taisi muutenkin olla viimeiset hetket palata tänne blogin pariin, kun blogin salasanatkin olivat jo melkein painuneet unholaan. 

Nyt sohva taas kutsuu ja Livin laatusarjat.. Mukavaa viikonloppua äidille ja muille, jotka uskollisesti tänne blogiin vielä tiensä löytävät :)

Sunna