Tyttöjen huonetta ja kirppislöytöjä

Kaikki on vinksin vonksin ja myöskin heikun keikun..

Tapettipaketti ei ole vieläkään saapunut maailmalta ja sitä odotellessa päätin keskittää energiani tyttöjen huoneen kohennukseen. Esikoinen muutti keväällä omaan huoneeseen ja sen jälkeen entinen lastenhuone ei ole vielä oikein löytänyt muotoaan. 

Aloitin urakan siirtelemällä huonekaluja. Tyhjentynyt takaseinä alkoi näyttää ankean haalean beigeltä ja päätin hetken mielijohteesta maalata sen lilaksi. Kerrankin maalivalinta meni kerralla nappiin ja lopputulos vastasi ajatuksiani.

Limpulle tekeillä oleva tilkkupeitto/päiväpeitto ei ole vielä valmis, mutta Kirsikan viime postauksessa antamasta tyynyntere-ohjeesta innostuneena päätin ommella välityönä tilkkutyynyn. Limpun tilkkupeitosta tuleekin ennakkosuunnitelmista poiketen värimaailmaltaan viileäsävyisempi, joten ihania vihreitä ja vaaleanpunaisia tilkkuja jäi käyttämättömäksi. Niistä ompelin tyynyn Ninnin sänkyyn. Ja tereohje toimi tosi hyvin! Kiitos siitä Kirsikalle:)

Uudistuneelle päätyseinälle askartelin kirjontakehyksiin taulut. Suurimpaan kehykseen tulostin valokuvan kankaalle, jonka sitten ompelin kiinni taustakankaaseen. Pienimmässä kehyksessä on pala pieneksi jääneestä paidasta, jota molemmat tytöt ovat vuorollaan käyttäneet. 

Tähän viikkoon on mahtunut kotipuuhastelujen lisäksi saaristoretkeilyä ja rantaelämää aurinkoisessa Hangossa. Meillä on ollut myös kauan odotettuja  vieraita Kiinasta asti. Yöt ovat menneet kukkuessa, mutta silti suuntasimme tänään aamuhämärissä sadetta säikähtämättöminä  kirppiskierrokselle.

Viikon takaisella kirppisreissulla mukaani tarttui lanpunvarjostimen runko, jonka olen jo ehtinyt viritellä tyttöjen  huoneen kattoon. En ole vielä päättänyt annanko sen olla tuollaisenaan vai saako se osakseen jonkinlaista käsittelyä.

Tämänpäiväisen saaliin parhaimmistoa on tämä vanha lokerikko. Ihana tällaisenaankin, mutta sormet syyhyäisivät päästä sitä myös maalailemaan ja tapetoimaan. Nähtäväksi jääkin mistä se löytää meiltä paikkansa. 

Kunhan saan tyttöjen huoneen järjstetyksi vähän parempaan  kuosiin, laitan siitä lisää vähän laajempiakin kuvakulmia..

Kuulostaa ihanalta, kun sade ropisee kattoon. Taidankin nyt sukeltaa sohvalle peiton alle katsomaan leffaa:)

Mukavaa viikonloppua toivotellen

Sunna 

Tyynyt

Sunna opasti minut viehättävään Kämppään alkukesästä, ja olin ihan myyty.

Minäkin ihastuin Bungaloviin.

Mukaani lähti nivaska pyyhkeitä, joista (ja hieman muistakin kankaista) syntyi sittemmin läjä tyynyjä.

Itseasiassa tyynytkin ovat, yhtä lukuunottamatta, olleet jo kuukauden päivät valmiina, mikä kertoo siitä, ettei täällä olla paljoa ruudun edessä istuskeltu. 

Kivaa puuhasteltavaa riittää ja nukkuminen tuntuu ajan haaskaukselta. 

Tai ainakin iltaisin tuntuu, ja aamulla sitten ehkä ei.

Kyllä. Seinällä oleva Ikean kehys on ilman kuvaa. On ollut jo muutaman kuukauden. Ystäväni jo mainitsi, että kehyksissä pidetään yleensä kuvia. Että onko tullut mieleen, heh. 

Minä se odottelen sitä täydellistä kuvaa...  

Ajattelin laittaa vielä kuvat tereiden ompelusta, jos se vaikka olisi jollekulle ihan uusi juttu.

Tereeseen tarvitaan vinoon leikattua nauhaa (n. 4cm leveää) sekä nyöriä tai muuta vastaavaa "täytteeksi". Tässä esimerkissä käytin trikookudetta, sillä en löytänyt mistään nyöriä. Murr. Kude toimi ihan ok, mutta koska se ei ole ihan yhtä tasapaksua kuin nyöri on, ei tereestäkään tullut tasapaksua. Sitä ei kylläkään taida huomata muut kuin ompelijatar isse.

Ensin ommellaan tere kiinni toiseen tyynykappaleeseen. Vinonauha siis kaksin kerroin oikeat puolet päällepäin tyynykappaleen oikealle puolelle ja nyöri kulkemaan nauhan sisälle. Ompelin tereen vetoketjupaininjalalla, jotta sain ommeltuaa mahdollisimman läheltä nyöriä (tässä siis trikookudetta). 

Kulmien kohdalla tein pieniä aukileikkauksia, jotta tere kääntyi kauniimmin ja se oli myös helpompi ommella.

Tereen alku- ja loppupään ompelin hieman lomittain.

Tereen kiinnityksen jälkeen tyynyn voi ommella ihan normaalisti loppuun käyttäen kuitenkin normaalin paininjalan sijasta vetoketjupaininjalkaa.

Täytyy vielä kiittää teitä lukijoita, että olette hiljaisuudesta huolimatta jaksaneet käydä täällä kurkkimassa!

Tervetuloa myös uudet lukijamme!

Nyt nukkumaan, vaikkei vielä tahtoisikaan...

Kirsikka 

Sadepäivän askareita

Sade on lakannut ja lapset ovat parhaillaan täyttämässä puhallettavaa uima-allasta pihalla, vaikka ei tuo sää nyt ihan niin lämpimältä sentään vaikuta. 

Olemme möllöttäneet sisällä koko päivän ja katsoneet Marikkia DVD:ltä luvattoman monta kertaa uudestaan ja uudestaan. Itse innostuin siinä samalla leikkelemään tilkkuja Limpun uutta tilkkupeittoa varten. Kankaiden valitseminen on ihanan inspiroivaa puuhaa, mutta leikkuu meinaa käydä hermoille, kun en ole saanut hankituksi sitä kuulemma kovin kätevää leikkuualustaa. 

Tilasin jo aiemmin keväällä Etsystä ihanat paperinuket, jotka sain vihdoin kehystetyksi. Olen suunnitellut laittavani ne seinälle ompelupöydän päälle.

En malta heittää pois pienimpiä palojakaan suosikkikankaistani ja tilkkusäkkiäni vajentaakseni aloitin tilkkutäkin tekemisen. Näin muistot suosikkimekoista säilyvät, vaikka itse mekko jäisikin pieneksi ja siirtyisi seuraavalle käyttäjälle.

Äitini on ollut meillä käymässä ja lapset askartelivat mummon kanssa kameroita tilitikkurasioista. Tulitikkurasia  on päällystetty tapetin palalla. Laatikko on poistettu ja rasian molempien puolien läpi on vedetty lanka, jonka toisessa päässä on nappi. Sen jälkeen laatikko on työnnetty takaisin paikalleen. Laatikkoon voi piirtää kuvia vaikka perheenjäsenistä. 

Äitini on askarrellut tällaisia kameroita jo omassa lapsuudessaan oman äitinsä kanssa ja muisten ne hyvin myös omasta lapsuudestani. Yksinkertainen idea ja toimii ainakin meidän villipedoille! 

 

Narusta vedettäessä laatikko nousee ylös ja valokuvattavan kuva nousee esiin. Ihan kuin polaroid-kamera, vai  mitä :)

Tässä Limpun ottama kuva minusta.

Leppoista ja lämpöistä viikonloppua toivotellen 

Sunna

Ompelu- ja olonurkkausta

Maha on pullollaan mansikoita, kädet ovat valkoisena maalista ja poninhännästä löytyy nuppineuloja. Ruotsin reissusta selvittyämme olemme oleilleet kotosalla ja hiukkasen keskittyneet taas kodin kunnostukseenkin. 

Lupailin aiemmassa postauksessa laitella kuvia uudesta ompelupöydästäni. Otin jo kertaalleen siitä muutaman kuvan, mutta kesken jäänyt portaikon maalaus näytti niin karmaisevalta taustalla, että päätin suorittaa maalauksen tänään loppuun ja ottaa pöydästä uudet kuvat. Pöytä löytyi siis taannoisella pohjoisen reissullamme parilla kympillä Pohjanmaalta antiikkiliikkeestä. 

Innostuin niin kovasti pöydän väristä, että tilasin viikko sitten Englannista uuden tapetin yhdistettyyn olostelu- ja ompeluhuoneeseemme. Arvioin tapetin menekin vähän alakanttiin, joten tänään jouduin laittamaan uuden rullan tilaukseen. Tapettia on siis nyt vain osassa seinää, joten kuvat ovat aika tarkkaan rajattuja:).

Oleskelutilan sohvalle ompelin jo ennen tapetin hankintaa muutamia värikkäitä tyynyjä kaapin kätköistä löytyneistä kankaista .. ja  Kirsikan kaapista löytyneestä ihanasta vihreästä kankaasta..

(Tapetti: Harlequin Passion)

Kävimme tänään viemässä muutamia tauluja kehystykseen ja matkalla nappasin muutaman kuvan. Tässä neiti kesäheinän päivän asua, päivän väreissä.

Nyt kipin kapin iltalenkille!

Sunna

Villaa viileisiin kesäiltoihin

Olemme olleet koko kesäkuun lomatunnelmissa ja reissanneet Suomea ristiin rastiin. Ajokilometrejä on kertynyt yli 3000 ja siinä on ehtinyt neuloa villapaidan jos toisenkin. Muuten ompelukset jäivät matkan aikana aika vähäisiksi, vaikka mieheni hankkikin autoon uuden kattotelineen ja suksiboksin ihan mukanani raahaamiani kangasnyssyköitä varten;).

Kattoteline osoittautui loppujen lopuksi varsin hyödylliseksi, kun kotimatkalla ajelimme pitkin länsirannikkoa ja  löysimme Närpiön tienoilta  ikivanhan turkoosin pöydän minulle ompelupöydäksi ja köytimme sen siltä seisomalta autonkatolle. Laitan siitä kuvia, kunhan saan ompelupöydän tienoon raivatuksi säädylliseen kuntoon. 

Ihastuin aiemmin keväällä Den gode feen-blogissa näkemääni villapaidan malliin. Tilasin sen Ravelrystä ja neuloin ensin vaalean huurteisen roosan villatakin Ninnille ja kun olin ensimmäisestä haasteesta selvinnyt päätin tehdä samanlaisen myös isosiskolle vihreänä, johon olen viime aikoina vallan villiintynyt. 

Neuleohje oli englanninkielinen ja suurelta osin merkattu lyhentein ja jouduinkin turvautumaan You tuben neulevideoihin ohjetta ymmärtääkseni.  Muuten malli oli selkeä ja toimiva ja hauskaa oli että se valmistui yhtenä kappaleena.

Maailman paras paikka on isän selkäpäillä.

Lanka: Drops Nepal

Malli: Ravelry Cable Yoke Jacket

Huomiseksi on luvattu taas lämpenevää, mutta ehkäpä villatakeille on käyttöä laivan kannella. Me nimittäin lähdemme katsomaan Peppiä!

Ihanaa lomaa kaikille ja kiitokset kaikille blogissamme vierailleille ja kommentteja jättäneille. Kaikki viestit olen ilolla lukenut, vaikka koneella en juuri muuten olekaan ehtinyt oleilla!

Sunna