Ainakaan ei päätä palele

Ihana lämpöinen viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Lapset nauttivat, kun saivat taas viilettää pihamaalla pelkissä kesämekoissaan.

Illan viiletessä houkuttelin nuorimmaiseni sovittamaan viikonlopun aikana valmistunutta myssyä. Mahtoi kyllä olla naapurit hiukkasen hämmennyksissäään,  kun tämä neitonen pyöräili pienissä shortseissaan, sandaaleissa ja toppatakissa ja villapipossa pihatiellä.

Kävimme muutamia viikkoja sitten Kirsikan ja lasten kanssa yhdessä kaupungilla. Sovittelin eräässä kaupassa Ninnille kivaa värikästä pipoa, raaskimatta sitä kuitenkaan ostaa. Yllättäen Kirsikka yllytti minua tekemään pipon itse. Eipä aikaakaan, kun langat oli jo hankittu ja kuten Kirsikka aiemmassa postauksessa mainitsikin, ostimme osan langoista puoliksi. Lisäksi yhdistelin pipoon varastoistani löytyneitä lankakerien loppuja. 

Pipo on virkattu kiinteillä silmukoilla kaksinkertaisesta alpakka- ja villalangasta. Malli on syntynyt työn edetessä ja olen kaiken purkamisen jälkeen ihan tyytyväinen pipon istuvuuteen.  

Päällä oleva takki on kirppislöytö (H&M) ja huivi on Marco Polon.

Lankana pipossa on käytetty pääosin Viking Alpakkaa.

Odotan jo sitä että näen  kaksi pientä pipopäätä, ihanat ystävykset, viipottomassa peräkanaa melkein samanlaisissa tupsupipoissaan.

Nautitaan kuitenkin vielä lämpöisistä syyspäivistä ja voimia alkavaan viikkoon!

Sunna