Minä poimutan, poimutan ja poimutan

Olen varmaan joskus tunnustanut ääneen vihaavani poimuttamista.

Ne viheliäiset poimutuslangat katkeilevat ja jumiutuvat juuri, kun olet saamassa rypytyksen valmiiksi.

Vaihe, jonka mielellään ohittaisi. Huoh.

Olen tässä viimeaikoina tullut kuitenkin siihen tulokseen, että kaiken maailman rimpsut ja römpsyt kuuluvat osaksi tyyliäni. Huomaan tunkevani poimutusta (melkein) jokaiseen surauttamaani vaatekappaleeseen, 

jossain muodossa.

Nyt poimutukset ovat päässeet osaksi sisustustanikin.

En voi vieläkään sanoa nauttivani kyseisestä työvaiheesta, mutta jollain tavalla siitä on tullut rutiininomaisempaa ja ehkä samalla myös kivuttomampaa.

Alla minun versioni Sunnan jo aikaisemmin esittelemästä rimpsutyynystä (joita ennen joulua pikkutunneille asti yhdessä väkersimme) ja vieressä sen kaveri, harmaa samettinen poimutettu tyyny. Myöskin omaa käsialaa.

Jos jotakuta kiinnostaa tehdä tällaisia, tiedoksi, että sisällä ovat ihan tavalliset neliön malliset höyhensohvatyynyt.

Tässä tyynyt osana olohuonettamme. 

Nojatuolin rimpsutyyny ei ole itsetehty, mutta sopii mielestäni hyvin "sarjaan".

Tyyny löytyi Kodin Ykkösestä.

Hei hei kuuselle. Se lentää huomenna pihalle.

Illanjatkoa toivottelee 

Kirsikka