lauantai 13. marraskuuta 2010

Eräiden verhojen tarina

Äidilläni on hyvä nuoruusaikainen ystävätär, jolla on ikäiseni tytär. Olen tuntenut hänet niin kauan kuin muistan ja hän on edelleen yksi parhaista ystävistäni. Nykyään meillä molemmilla on pieniä lapsia. Olemme toistemme tytärten kummeja ja lapsemme ovat ystäviä keskenään.

Lapsuudessani vietin paljon lomia ystäväperheemme luona, kun asuimme kaukana toisistamme. Muistan hyvän ystäväni huoneen pienine yksityiskohtineen, smurffikokoelman suuren ilmoitustaulun päällä, ihanan api-talon, parven, verhot.. Ystäväni muuttaessa ensimmäiseen omaan kotiinsa huoneessa tehtiin muutoksia ja siinä yhteydessä joitakin siellä olleita huonekaluja ja tekstiilejä kulkeutui äidilleni.

Joitakin vuosia sitten kaivelin äitini vaatehuonetta ja löysin sieltä ystäväni huoneen vanhat verhot. Ne tutut ja muistoja herättävät. Aikaa oli kuitenkin kulunut riittävästi ja osasin katsoa niitä uusin silmin. Verhot olivat aika kuluneet ja värit paikoin haalistuneet, mutta keksin niille kuitenkin käyttöä. Parin viime vuoden aikana lila väri on vaivihkaa hiipinyt kotiimme ja paloja näistäkin vanhoista verhoista löytyy kodistamme sieltä täältä.

Ensimmäisiä verhoista tekemiäni ompeluksia oli tämä mekko, joka alkaa jo jäädä lyhyeksi. Kaavana Ottobre-lehdestä 1/2008 löytyvä Rose-mekko.

Verhokankaalla olen päällystänyt myös nuken kantokopan.


Kangasta löytyy myös viirinauhasta.


Nukkekodin asukkaista mummo on saanut mekon verhokankaasta. Nukke on ostonukke, jolle olen ommellut uuden muotoillun vartalon ja hankkinut uuden peruukin.


Ihastuin vuosia sitten Designers Guildin kahvikuppi-kankaaseen. Se ei silloin eikä nytkään sopinut bubjettiimme. Päätin muokata ideaa itse ja ompelin ja aplikoin kahvikuppikankaisen tyynynpäällisen. Ihan verhojen ompeluun asti ei kärsivällisyyteni riittänyt;)

Tyynyliinaan olen yhdistänyt virkattuja kukkasia.

Nyt verhokangas alkaa olla lopuillaan. Onneksi olen ehtinyt tehdä siitä myös mekon ystäväni tytön nukelle. Viimeiset palaset taidan käyttää puuhelmien päällystämiseen.

Leppoisaa lauantaita kaikille ja erityisterveiset E:lle, joka ehti jo tunnistaa vanhat lastenhuoneen verhonsa blogistamme.

Sunna



7 kommenttia:

  1. oi,kahvikuppikangasmuokkaus on niin ihana.
    hyvin käytetty kangas..

    VastaaPoista
  2. Tuo kahvikuppityyny on NIIN upea!
    Ja verhothan ovat saaneet monipuolisen uuden elämän=)

    VastaaPoista
  3. Erinomaisesti olet kyllä saanut verhot riittämään. Tuo kahvikuppityyny on hieno. Ja se alkuperäinen DGn kangas on ihanaa, ei sovi minunkaan budjettiin, mutta ei sopisi tuollaisen tyynynkään valmistus minun hermoilleni ;)

    VastaaPoista
  4. Upeita töitä olet tehnyt!kaikki todella ihania!

    Hei, kysyisin että tiedätkö mistä voisi löytää kaavan sellaiseen vanhanajan tyyliseen essumekkoon lapselle?

    VastaaPoista
  5. Voi Sunna,

    Aivan liikuttuneena sain lukea mihin kaikkiin ihanuuksiin vanhat verhoni ovatkaan taipuneet. Tämä lämmitti sydäntäni sekä ystävänäsi että intohimoisena kierrätyksen kannattajana!

    Terveisin salaperäinen verhoystävä E

    VastaaPoista
  6. Voi kuinka ihana bloggaus! Ihana tarina vanhoille verhoille. Tuo kahvikuppityyny on ihana ja mainio keksintö. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitokset!
    Kristiina: En oikein tiedä millaista essumekkoa olet ajatellut ommella, mutta kannattaa selailla vanhoja Ottobre-lehtiä netissä. Sieltä löytyy monenlaisia kaavoja essumekkoihinkin. Itse katselin tällä viikolla kirjakaupassa Ihanat essut- nimistä kirjaa, jonka on kirjoittanut Nathalie Mornu. Siinä oli tosi kivoja malleja ainakin aikuisille. Toivottavasti löydät sopivan kaavan mekkoosi!

    VastaaPoista